Olen seurannut Jaakko Kuivalaisen Tekijnoikeus-raportointia suurella mielenkiinnolla. Teksti on sujuvaa, ja ksittelee lain kehittymist ja mahdollisia vaikutuksia ymmrrettvsti ja yksityiskohtaisesti.
Huvittavin (ja kenties hlyyttvin) sivujuonne lytyy merkinnst, jossa viitataan Mediaviikon pkirjoitukseen Lex Karpelasta. Kuivalainen ehtii pivitt merkintns sen verran toteakseen, ett pkirjoitus on herttnyt paljon negatiivista palautetta, mutta sittemmin juttu on hvinnyt kokonaisuudessaan Mediaviikon saitilta!
Tosiasia on kuitenkin se, ett lain epkohdat kiinnostavat vain pient erikoisryhm. Se, ett Lex Karpela ei ole mediassa ja suuren kansan riveiss herttnyt suuremmin vastustusta, ei sinns ihmetyt. Mik kyllkin kummastuttaa, on se, ett epkohdat vaikuttavat niin rikeilt. Tm merkint purkaa hyvin kotiin murtautumisen metaforan ongelmia.
Kopiosuojauksen murtaminen ei ole ainoa ongelmakohta, jossa oikean maailman lakeja sovelletaan tietoverkkoihin. Yksi klassinen esimerkki on tapaus, jossa teksasilainen it-ammattilainen ilmoitti erlle yliopistolle havaitsemastaan tietoturva-aukosta yliopiston verkossa. Mies pidtettiin ja tuomittiin murtoyrityksest — vaikkei ollut yrittnyt itse hydynt aukkoa milln lailla.
Jos kvisi kokeilemassa pankin ikkunoita, ja huomaisi, ett yksi on jnyt lukitsematta, ei kannata kertoa siit kellekn. Ikkunoiden kokeilua pidettisiin murtoyrityksen: eihn kukaan lainkuuliainen kansalainen pankin ikkunoita muuten kokeilisi.